Seikkailu Egyptissä

James Trottier
TAUKO

>>
"Mitä yrität sanoa?"
"Ruff ruff"
"En voi tehdä niin! Tiedät itse nämä lait. Eihän ne teitä koske, saatte kakkia minne huvittaa, mutta en minä voi tehdä niin - saan takuulla linnaa!"
"Ruff ruff"
"No minä menen. Mutta odotat tässä. Ja haukut jos joku tulee. Tämä on pyhäinhäväistys. Jos jään kiinni niin katkaisen kaulasi ja syötän häntäsi rotille."

Hjonte lähti kävelemään, varovaisin askelin, ja hän näki kuun joka katseli taivaalla. Hänestä tuntui, että kuu tiesi mitä Hjonte oli puuhaamassa ja että se ilmoittaisi poliiseille ja kohta soisivat pillit. Kuu oli takuulla raunioiden valvoja, yövalvoja. Hjonte yritti kävellä niin, ettei hiekkaan jäisi tossunjälkiä. <<


Tanskalainen teologian opiskelija Hjonte on alkanut pyöritellä päässään liikaa asioita ja hänen on pakko päästä pois Jyllannilta. Hjonte päättää matkustaa siihen maahan, joka sattuu ensimmäisenä silmään matkatoimiston internetsivuilla. Egypti. Egypti on kuin suuri Legoland, mutta sitä ei ole rakennettu legoista, vaan kivestä, hiekasta ja historiasta. Hjonte on tullut rentoutumaan, mutta joutuu isoihin ongelmiin, kun hän ajautuu todistamaan rikosta omin silmin.

Tauko on oiva kuvaus kahden kulttuurin kohtaamisesta. Trottier kirjoittaa Hjonten näkökulmasta, muttei tuomitse myöskään egyptiläisiä. Tuntuu siltä, että kirjailija on käynyt Egyptissä monesti, sillä hän kuvaa maisemia erinomaisesti. Ehkä kirjan yksi opetuksista voisi olla se, että länsimainen turisti ei voi tietää vieraiden maiden kaikkia pelisääntöjä ja voi olla näin heikoilla erilaisissa tilanteissa.

Loppua en tietenkään paljasta, enkä puoltaväliäkään, enkä paljon mitään, mutta minua ilahdutti se muutos, joka Hjonten elämässä tapahtui tämän matkan takia. Ahdistuneesta teologian opiskelijasta kasvoikin ihan uusi ihminen ja aurinko alkoi paistaa kirkkaammin. Kirjaa oli mukava lukea - haluaisin jopa tietää mitä Hjonten elämässä tapahtuu seuraavan vuoden tai kahden aikana. Ja että tuliko hän enää koskaan näkemään sitä yhtä viehättävää henkilöä, kun kirjassa annettiin mielestäni vinkkejä siitä, että he saattaisivat vielä tavata.

Kirja sopii mielestäni 14-65 -vuotiaille, kaikille jotka pitävät vieraista kulttuureista, lämmöstä, seikkailuista, kommelluksista, jännityksestä ja siitä, että voi hetkeksi unohtaa oman kotikaupunkinsa ja oman elämänsä. Tämän kirja laittaa varmasti jokaisen lukijan miettimään suhdettaan maapalloon, ihmisiin, itseensä ja omaan elämäänsä ja tarinaansa. Minuun kirjan lukeminen vaikutti niin, että aion seuraavan vuoden aikana käydä matkoilla jossain vieraassa paikassa, ja otan yhteyttä erääseen mielenkiintoisen ihmiseen, jonka tapasin vahingossa viime huhtikuussa. Ennen olen inhonnut koiria, mutta tästä eteenpäin katson koiria erilaisin silmin. Kirjassa nimittäin Hjonte ystävystyi erään surullisen koiran kanssa ja lopulta molemmat antoivat toisilleen toivoa ja uusia näkökulmia elämään.

Ilkka Jääskeläinen

(HUOM!!! Ilkan lisäys: Mainitse, jos lukemassasi kirjassa on jotain erityistä: esimerkiksi että se on 700 sivua paksu tai että siihen löytyy 4 jatko-osaa, tai että se löytyy myös sarjakuvana tai elokuvana.)

(HUOM2! Tätä kirjaa ei ole siis olemassa, ja kannen kuva ei näytä kirjan kannelta, koska a) se on väärän muotoinen, b) siinä ei ole tekstiä ja c) se ei ole kirjan kansi :D )